Paska

Lauri, tai Lareksi sitä kaikki sanoi, istui hiljaa pöydässä ja tuijotti tuoppiaan. Väljähtäneen oluen pinta näytti läpinäkyvältä lasilevyltä, joka kellui kultaisessa meressä. Pinta värähteli ja keinahteli Jartsan taputtaessa peruskomppia levottomasti pöytää vasten.

"Tiedätsä mikä on Australian pääkaupunki?", Petri kysyi Jartsalta. Rummutus lakkasi.
"Canberra.", Jartsa vastasi. Petri hymyili ja kätteli Jartsaa puoliväkisin.
"Onnittelut. Sulla on hyvä yleistieto. Yleensä tyypit luulee et se on Sydney tai Melbourne."
"Sä kysyt sen joka vitun ilta. Ei kai sitä voi saatana olla unohtamatta.", Jartsa ärähti
"Ai. Sori. Mulla on kato toi lähimuisti vähän menny. Haiseeks täällä paska?"

Hiljaisuus laskeutui pöytään. Se ei ollut vaivaantunut tai pakottava, vaan rauhallinen, odottava hiljaisuus, joka laskeutuu kun toisensa liian pitkään tunteneet ihmiset ymmärtävät, ettei mitään puhuttavaa ole. Jartsa jatkoi kompin taputusta. Lare tuijotti tuoppiaan.

"Mut se on tärkee toi Canberra. Ihmiset luulee tietävänsä, että Sydney, mut ei se oo. Se on Canberra. Siel ei oo kuin 300 tuhatta asukasta."
"Anna nyt vittu jo olla."
"Okei okei...", Petri luovutti, "Kyllä täällä haisee paska."
"Joo. Vähän dunkkaa joo."

Lare tuijotti tuoppiaan hiljaa ja toivoi, ettei kukaan huomaisi.