Glossolalia

Deittini istui pöydän toisella puolella ja pulputti menemään. Ihan kaunis nainen, jos nyt vähän väritön vaaleanruskeassa villatakissaan ja polkkatukassaan. Espresso viileni hänen edessään koskemattomana. Neljä senttilitraa kahvia oli ollut liian aikaa vievä askare, sillä puhetta tuli uskomaton määrä uskomattomalla vauhdilla. En erottanut sanojen rajoja, mutta ei sillä ollut väliä, koska en ymmärtänyt kieltäkään. Jos se nyt jotain kieltä oli. Lopulta hän hiljeni ja kallisti koiramaisesti päätään ja hymyili odottaen.

"Että kielilläpuhumista? Mitä se nyt on... glossolaliaa?" sanoin.
"Joo!"
"Eiks se oo sellanen enempi uskonnollinen juttu?"
"On se yleensä. Mut mä teen sitä ihan huvikseni."
"Okei..."

Ei saatana, ajattelin, minähän rakastun ensimmäisillä treffeillä.