Pekka

Hän katsoi Pekka Siitoimen kolmatta silmää. Rauhallisesti, sydämenlyöntien tahtiin, se sykki esiin Siitoimen harmaasta otsasta. Aina kun silmä tuli esiin, Siitoin avasi suunsa ja paljasti violetin sävyissä välkkyvän pyörteen. Sitten silmä haihtui näkyvistä ja Siitoin laittoi suunsa kiinni. Kuva oli mustavalkoinen ja Pekalla oli puku päällä.

"Tässä on aika hyvä kuvanlaatu."
"Joo."

Hiljaisuus palasi hämärään huoneeseen. Tuuli puhalsi ikkunasta ja heilutti verhoja päästäen sisään auringon viimeisiä valonrippeitä. Se laimensi huoneen tunkkaisuutta ja vilvoitti loputtoman helteen nostamaa kuumuutta. Videotykki hurisi, särähteli ja heijasti seinälle Pekka Siitoimen, salatieteilijän ja kaukoparannusryhmän johtajan, pään, joka avasi suunsa ja kolmannen silmänsä, sulki suunsa, kätki silmänsä, avasi suunsa, kiinni, auki, kiinni, auki...

Herkkä Venäläinen Jääkiekkoilija

Herkkä Venäläinen Jääkiekkoilija oli joukkueensa pukuhuoneessa turnauksen viimeisen taklauksen jälkeen ja paineli puhelintaan. Ei se taklaus hänen vikansa ollut. Tahallaan se jenkki eteen luisteli ja Jumala se oli, joka oli jenkin niskasta niin heiveröisen tehnyt.

Herkkä Venäläinen Jääkiekkoilija suki rastojaan ja paineli puhelintaan. Mitä tässä voisi enää tehdä, viimeisen taklauksen jälkeen, muuta kuin juoda kaksin käsin votkaa ja tapella kunnes ei enää tunne?

Herkkä Venäläinen Jääkiekkoilija paineli puhelintaan ja kirjoitti viestiinsä: "Tänään kirjoitan nimesi amerikkalaiseen sillankaiteeseen, ljubimaja."