Keskusteluja I

"Harmaata paskaa."
"Älä ny. Miellyttävän Itä-Eurooppalainen ilma."
"Mitä miellyttävää vitun Itä-Euroopassa on?"

Soile veti savut röökistään ja puhalsi ne asemaa ympäröivän usvan sekaan. VR:n nauhoite kuulutti seuraavaa junaa saapuvaksi. Kostea ilma vaimensi sen kuten muutkin aseman äänet. Ihmiset seisoivat niin kuin hiljaisuus olisi velvollisuus ja iloisuus maanpetos. Niiden silmät vaelsivat kellosta radan päähän ja takaisin kelloon, jossa aika liikkui hitaasti, mutta vääjäämättä.

"Ootko käyny?"
"Hä?"
"Ootko käyny Itä-Euroopassa?"
"No en. Enkä mene."
"Sitten on aika turha huudella."
"Haista vittu."

 Juna kolisi, suhisi ja piipitti asemalle. Nousin sisään ja istuin ainoalle vapaalle ikkunapaikalle. Penkki oli tuhansien perseiden hikien ruskeaksi värjäämä, eikä varsinaisesti hyväillyt takamustani. Selkä menosuuntaan päin. Katsoin kuinka Soile röökeineen katosi usvan sekaan todellisuudesta, sitten mielikuvituksestani.